tiistai, 24. joulukuu 2013
Niin se alkaa meidäkin tonttujoukko siirtyä joulunviettoon. Lauhaa ja sateista on ollut pohjoisenkin talvi, mutta onneksi jouluaatoksi pakkanen kiristyi sentään sen verran, että pääsimme koirakolmikon kanssa metsään tunnin hiihtolenkille. Nyt sitten täytetään massut ja lepuutetaan tassut. Rauhaisaa Joulunaikaa kaikille bloginlukijoille toivottelee kuvan tontut (vasemmalta Hiisi. Herkko ja Hippu itse) sekä tonttujen muori.
sunnuntai, 20. lokakuu 2013
Tämän vuoden koekauden päättäjäisiksi Hiisi "pieni" (oikealla..) pesusieni kävi haukkumassa itsensä äitimuorin varanaiseksi hälyryhmään. Neiti siis suoritti Pelastuskoiraliiton haun päivä- ja pimeä loppukokeet hyväksytysti ja on nyt yhden lajin hälykoira. Toki nuoren koiran käyttöä täytyy käytännön hommissa harkita tilanteen mukaan, mutta varmasti se saa helpompia tilanteita jo hoidella, että äippä saa taas välillä levätä. Nyt ei sitten hälyissä kunto lopu enää kuin ohjaajalta ;)
Sitä kuntoa onkin tässä syksyn mittaan hankittu lenkittämällä koiria pääasiassa tämän näköisissä liiveissä. Eli kanalinnustuskausi parhaimmillaan...
... Tosin metsien mies käväisi väillä oikein kaupungilla edistämässä palveluskoiran uraansa suorittamalla BH-kokeen hyväksytysti. Muuten varsin hienoa menoa paitsi kytkettynä seuraaminen josta Herkko ei ymmärtänyt yhtään mitään... tai no kulki se mukana muttei nyt mitenkään erityisesti seurannut. Vapaana se sitten ryhdistäytyikin varsin hienoon menoon. Tuota kytkettynä seuraamista kun ei ole tullut kokeiltua saati sitten treenattua, kun sitä ei tarvita kuin A) BH-kokeessa ja B) pakotteissa joita meillä ei käytetä.
Myös hakua Herkko on treenaillut säännöllisen epäsäännöllisesti ja homma toimiikin jo varsin varmasti ja vauhdikkaasti irtorullilla. Vielä kun saadaan kömpelö emäntä yhtä matkaa näytölle nilkat ja polvet ehjinä sekä kiintorullailun salat auki niin maastopuolikin alkaisi olla hyvällä malilla.
perjantai, 27. syyskuu 2013
Kesken kanalinnustuskauden raskimme tyttökoirien kanssa juuri ja juuri käntää Hiasteen nokan kohti etelää ja Naisten Hakua.
Tämä ainoastaan naisohjaajille tarkoitettu noutajien metsästyskoe on kyllä niin hullunhauska tapahtuma ettei sitä sentäs sopinut jättää väliin.
Siispä Hiisi kävi alo-luokassa metsästämässä edelleen puuttuvaa ykköstä...
... joka kaatui tähän markkeerauslokkiin jonka siivelle Hiisi astui ja kun lintu kerran putosi niin neiti päätti lähteä hakemaan toista markkeerausta samantien. Sain kuitenkin kehotuksella tämänkin lokin käteen, mutta ykkönen oli sitten siinä, vaikka kaikki muut riistat tulivatkin hienosti käteen asti luovutettuina. Lopputuloksena siis alo 2 kun kaikki varsinaiset tehtävät kuitenkin selvitettiin ihan hienosti.
Hippukin kävi starttaamassa Voi-luokassa ja tällä kertaa haku oli hyvää, mutta markit menivät läskiksi (viimeksi toisinpäin). Epätoivon harrastus siis edelleen... Tosin ei me näitä juttuja juuri ole enää treenailtukaan.
Parasta reissussa oli tapailla tuttuja ja koirasukulaisia. Nancy- mummokin oli katsomossa lakattuine tassunkynsineen kannustamassa lapsia ja lastenlapsia ;)
Vasemmalta Nancy-mummo, Hese-serkku, Hippu, Hiisi, Rilla ja Ruu Hipplaus-potretissa.
Sunnuntaina treenattiin Hippulajengillä, mutta pilvisen sään vuoksi valovoimaton kamerani sai levätä taas autossa, kun se ei kuitenkaan olisi pysynyt vauhdissa mukana :(.
Bonuksena tällä muuten niin hienolla reissulla saatiin Hiisille repsahtanut takajalka. Hiisi nimittäin vinkaisi haussa ja ilmeiseti siinä loukkasi uudelleen jo kevättalvella Herkon kertaalleen runnoman vasemman takajalkansa. Herkko nimittäin jyräsi silloin Hiisin täydestä vauhdista liukkaassa jäkälärintessä nurin sillä seurauksella, että takajalka meni toviksi täysin hervottomaksi ja Hiisi pomppi kolmijalkaisena autolle muttei seuraavana aamuna enää vikonut jalkaa mitenkään.
No nyt jalka oli hetken autossaolon jälkeen sen näköinen että Hiisi keventäisi sitä hieman. Illalla se tuli täysin kolmijalkaisena autosta ja aamulla varasi siihen vaikka se ylhäältä lonksahtelikin oudosti. Sain perjantaiksi ajan ortopedille ja olin varma että polvihan siinä vähintään on mennyt muusiksi. Mutta vielä mitä parin päivän levon jälkeen Hiisi oli sitä mieltä ettei kintussa ole enää mitään vikaa ja samaa mieltä oli onneksi ortopedikin. On se vaan aika kumikinttu tuo likka kun kestää vain sitkeästi menossa mukana.
perjantai, 27. syyskuu 2013
Upean kesän jälkeen on saatu nauttia jos mahdollista vieläkin upeammasta syksystä.
Iltaisin on tehty uintilenkkejä peilityynellä ruskan värjäämällä Oulujoella.
Vedet ovat pysyneet niin lämpiminä, että on voitu huoletta soudella Oulujoen virtojen keskellä olevaan Rovastinsaareen...
... Joka syksyisessä ilta-auringossa on kyllä niin upea paikka, että silmä lepää ja sydän lepää.
Satumetsälenkki kestää vartin...
... kun katsellaan välillä jokimaisemia...
... ihastellaan vanhoja niittyjä..
...ikihonkia...
... ja palautellaan uintiretken uuvuttamat lihakset...
... paluumatkaa varten.
Kyllä vain jokakesäinen "ui talveksi kuntoon"- kamppanja on taas tuottanut tulosta. Koirat ovat hirmu kunnossa syksyn kanalinnustuskautta varten. Koko kesän kumiveneellä soudelleen emännän kunnosta ei sitten olekaan paljon mainittavaa. Eli "lenkkeile ja kuntoile"-kesäksi kuntoon kamppaja voi taas alkaa puolentoista kuukauden suojumpalla.
tiistai, 3. syyskuu 2013
Niin alkaa upea kesä olla takanapäin. Herkkokin pääsi toki Hiekkasaarelle juoksujen aikana ja niiden jälkeenkin.
Jopa Oulujoen vesi on pysynyt koko elokuun niin lämpimänä että on kelvannut polskutella sekä koirien että ihmisten.
Normaalisti ylen laiskankanpulskea "rantapoikakin" intoutui esittämään varsin lennokkaita uimahyppyjä...
... noutotreenien ohessa.
Herkko on saanut tyytyä pelkkään treenailuun, mutta Hiisi-neidin kanssa käytiin metsästämässä vielä puuttuvaa ykköstä NOME:sta ...
... varsin kehnoin tuloksin... Hommat neiti hoiteli ihan mallikkaasti,mutta parilla isohkolla lokilla tarvittin hieman kannustusta ylösotossa ja niin tulokseksi jäi ALO 0 :( Palautusmatkat olivat tosi pitkiä aukealla turvepellolla ja näihin luovutuksiin tarvitaan myös vahvistusta No yritämme mahduttautua vielä Naisten hakuun tälle syksylle.
Äitimuori kävi myös vapaan kesälomaviikonlopun kunniaksi epätoivon harrastuksen parissa tuloksella VOI 3. Markit ja ohjaus tosi mallikkaasti, mutta kun pariksi sattui varsin äänekäs ohjaaja ei hausta tullut oikein mitään. Aina kun pari pillitti koiraansa Hippu kuuliaisesti tuli pois alueelta. Lopuksi pari vielä karkasi Hipun hakualueelle ja Hipun pakka meni lopullisesti sekaisin. Siis kanattanee pysyä PK-harrasteissa myös jatkossa.
Kesäloman lopuksi osallistuimmekin Hipun kanssa PK-haun piirinmestaruuksiin varsin yllätävin tuloksin. Äippäkoira otti ja voitti piirinmestaruuden 266 pisteellä muiden kolmosluokan koirien jäädessä ilman tulosta.
Yksi esine jäi ruutuun ja tottiksesta saatiin perinteiset 82 pistettä kasaan. Hekilöhausta kaikki maalit ja neljää pistettä vaille täydet pojot.
Herkko on noutohommien ohessa treenaillut BH-koetta silmälläpitäen.Saa nyt nähdä sattuuko emännän vapaat kokeiden kanssa vielä kohdilleen että päästäisiin kokeilemaan opittuja juttuja kokeessa. Asenne pussihousulla on ainakin kohdillaan ;)
Hiisi-neiti korkkasi pelastuskoirauransa suorittamalla Pelastuskoiraliiton hakukokeen päivä- ja pimeäosuuden hyväksytysti. Lokakuun lopussa loppukokeisiin.
Metsätyskausikin on avattu kyyhkyillä ja sorsilla...
... kanalinnustuskauden alkua odotellessa.
