No niin tässä nyt sitten se lupaamani koko syksyn kooste. Jo pelkkien kuvien etsiminen ja lataaminen oli niin hirveä homma etten iki kuuna päivänä enää jätä päivityksiä rästiin 
.
Elikkäs kesän pentuprojektista kotiin jäi kaksi kakarakoiraa Herkko (yllä) sekä Hiisi. Molemmille ilmestyy omat sivut heti kun webbimasteri kotiutuu ja Hipun sivutkin päivittynee lähiaikoina (se ei todellakaan ole enää koiraperheemme tuorein tulokas). Siis kahden samanikäisen kakaran jättäminen kotiin ei ehkä ollut kovinkaan järkevää...
... sillä kimppakoulutus ei ole helppo laji ensinkään. Kun normaalisti koulutus tapahtuu lenkkeilyn ja normitouhujen lomassa tässä tapauksessa on joka kerta ihan erikseen otettava koira kerrallaan pienintäkin tehtävää varten. Eli vähän on edistyminen hidasta siinä suhteessa, mutta...
... aivan älyttömän paljon kakaroilla on seuraa toisistaan. Kerrankin ei tarvitse varjella aikuista koiraa pennun repimiseltä, kun paikalla on aina samanhenkistä seuraa lystinpitoon.
Lisäksi äippäkoira on ollut hirvittävän isona apuna...
... hoitaen mm. ...
... jälkikasvun uimaopetuksen lähes kokonaan sekä...
... tassusta pitäen näyttänyt kuinka vesinoudot suoritetaan oikeaoppisesti 
.
Varsin taitavia kakarakoirat ovat olleetkin imeneet oppia kuin pesusienet. Tässä Herkko pieni noutajapoika...
... ja tässä Hiisi pieni puolisukeltaja 
...
... sisko ja sen veli rakkaissa vesileikeissään...
... mökkilaiturilla...
... suonrenalla...
... poseeraamassa...
... sekä siskonpedillä lepäilemässä. Aikas hellyttävä parivaljakko kaikenkaikkiaan 
.
Äippäkoira oli neljä kuukatta synnytyksestä tämännäköinen pelkällä kanalintujen perässä juoksemisella, kun emäntä on sen lisäksi rampannut kuntosalit, syvävesitreenit ja kavakuulapilatekset eikä palaudu ikinä entiselleen yhden 15 v. tenavan teosta. Kateeksi käy piru vie ei muuta kuin vatsa sisään ja menoksi .
Ahkeran metsästyksen sekä lastenkasvatuksen välissä Hippu ehti käväistä...
... suorittamassa BH-kokeen sekä Pelastuskoiraliiton haun loppupimeäosuuden päästen näin Hessun varanaiseksi hälyihin. Ihan kätevää etsinnöissä, kun on kaksi koiraa jotka oikein mielellään tekevät vuorotellen töitä rajana siis enää vain emännän jaksaminen .
... NOME-kokeissakin vierailtiin (sattuneesta syystä lähes olemattomalla treenillä) korkkaamassa VOI-luokka odotuksella hyvällä tuurilla tulos. No tuurit ei olleet ensinkään kohdillaan, mutta mamma porskutti kuitenkin hyvän kolmostuloksen . PK- kokeet jäivät vielä käymättä, kun päästiin BH-kokeeseen niin myöhään ettei hakukokeita ollut enää tälle vuotta tarjolla 
.
Emännän työelämästä jäänyt vapaa-aika on mennyt aikas tarkkaan kuvan 4H-kerhoa lenkitellessä...
...sekä nappuloita koulutellessa.
Tässä Herkon nelikuukautistyylinäyte luovutuksesta 
.
Herkko onkin alusta asti osoittautunut synnynnäiseksi noutajaksi isolla N:llä. Muuten niin rauhallinen ja ajoittain jopa laiskanpulskea peräkammarinpoika muuttuu varsin lennokkaaksi Hipparilaiseksi noutohommien ollessa kyseessä...
... huolimatta varsin järkälesmäisestä olemuksestaan. Tässä puolivuotiskuva jossa häntä heiluttaa Herkkoa eikä suinkaan Herkko häntää . Mikä on myös tämän "pienen" ja alati hyväntuulisen noutajanalun tavaramerkki .
Kun taas huomattavasti sporttisempi siskolikka tekee aina ja kaiken aivan täysilllä...
... myös noutohommat.
Omien pentujen lisäksi on emäntä ehtinyt antamaan koulutusvinkkejä myös myös muille Hippuloille (tässä Kempeleen Tuike-tyttö vasemalla Herkon ja Hiisin kanssa) useampien pentutreffien merkeissä.
Harmi vain, että muut siskot ja veljet asuvat niin kaukana etteivät säänölliset tapaamiset ole mahdollisia . Tässä kehä kolomosen Hippulat puolivuotistreffeillä Espoossa. Yhteyttä toki pidetään naamakirjan ryhmässä ja treffataan aina, kun emäntä sattuu saamaan kyytiä etelän suuntaan . Tässäpä tähänastiset kuulumiset joita luvassa hieman säännöllisemmin jatkossa ...
